12.4.2016 Blogi
TanssiRihmasto resonoimassa uutta yleisöä
Uuden ja nuoren esittävän taiteen yleisön saavuttamisessa ei ole itsestään selvää, että monikanavainen viestintä sellaisenaan tavoittaa heitä. Ja jos tavoittaa, tuloksena tulisi olla käänne toiminnaksi. Herännyt kiinnostus ostaa lippu ja istua katsomossa edellyttää kokonaisuudelta usein muutakin kuin vain esityksen.
Esittävän taiteen osalta peräänkuulutan positiivisessa mielessä sekä vetoa – teoksen ja tapahtuman imua – että työntöä. Veto koostuu aktiivisesta toiminnasta. Tämä esityksen kanssa muodostaa kokonaisuuden jalanjäljen. Työntö on katsojan henkilökohtaista aktiivisuutta, jossa ovat ulottuvuuksina katsojan harrastuneisuus ja siihen liittyvä sosiaalinen rihmasto.
Yhteistyön vahvistaminen
Rihmasto resonoi eli viestittää jostakin yhteisesti merkityksellisestä toiminnasta. Tätä varten tarvitaan toimijoiden – tässä teatterin ja tanssin – yhteistyön orgaanista vahvistamista. Rihmaston kehittäminen tanssin osalta on alueellisen toiminnan ja erilaisten näyttämöiden yhteistoimintaa. Isossa kuvassa tätä fasilitoi Tanssin talo ry:n lisäksi Tanssin Tiedotuskeskus (Koko Suomi tanssii 2017 -hanke), Suomen tanssioppilaitosten liitto, Suomen Teatterit ry ja valtakunnallisen läänintaitelijaresurssin kautta Taiteen edistämiskeskus (Taike).
Rihmasto-ajattelussani nojaan siihen, että kulttuuri ja esittävä taide leviävät etsien uusia ja mahdollisia tiloja. Viesti, asia tai liike kulkee horisontaalisesti suosien positiiviseen ja vapaaseen kasvamista. (ks. esim. Deleuze 1992, Autiomaa.) Tämän samalla kertaa vapaan yhdistymisen ja orgaanisen rakentumisen kautta voimme pohtia esittävään taiteeseen liittyvää aktivismia, alueelliseen kulttuurielämään nojaamista ja ennen kaikkea asiakeskeisyyttä. Tällöin pohditaan vahvistuvan yhteistoiminnan mahdollisuutta torjua pakenevaa taloutta. Tämä ei tarkoita, että toistetaan jäykäksi koettua ja siiloutunutta yhteistoimintaa. Ensivaiheessa enemmänkin tavoitellaan esimerkiksi viestinnän luontaista yhteistoimintaa, jossa pyritään erillisten ja näin ollen uusien asiakaspintojen kohtaamiseen.
Liikekieli.com:in päätoimittaja Maija Karhunen (5.4.2016) toteaa, että ”ovatko kiertueverkostot … vain tanssitaiteen jakelukoneistoja? Tärkeintä pitäisi kai olla se, millainen suhde muodostuu vierailevan taiteilijan ja teoksen ja paikkakunnan taiteilijoiden, yleisön ja asukkaiden välille. Näiden suhteiden visioiminen vaatii taiteellisilta johtajilta ja kuraattoreilta paikallisen, kansallisen ja maailmanlaajuisen elämänmenon ja tanssitaiteen syvällistä ymmärrystä, ja kykyä kuvitella niiden villejä yhteen kietoutumia.”
Omalta osaltani totean, että mekanismina nähdään orgaaninen yhdistyminen, jossa ymmärretään mahdollisuudet hyödyntää paikallisia ja alueellisia vahvuuksia. Tämä ei synny hetkessä vaan kyseessä on pitkäkestoinen oppiva prosessi. Prosessin osana on valmennusta, joka kohdistuu jalanjäljen eli kokonaisuuden ymmärtämistä. Tärkeimpänä pidän yhteisen viestinnän kehittymistä, jossa rihmasto resonoi asiakeskeisesti ja samansuuntaisesti.
Mahdoton nuori yleisö?
Palaan nuoren yleisön kanssa työskentelyyn, johon liitetään usein haasteellisuus. Iida Turpeisen STEFI:n blogissa (18.2.2016) tulkitseman tutkimustiedon mukaan nuoret harrastavat esimerkiksi musiikkia, tanssia ja teatteria. Suomen kansainvälisesti poikkeuksellinen taiteen perusopetus vaikuttaa laajasti. Voisin tästä huolimatta katsoa, että harrastusmäärät suhteessa esimerkiksi teatteri- tai tanssiyleisöihin eivät täysin resonoi.
Dramaturgi Vesa Tapio Valo osallistui alustajana vetämääni työpajaan 3.2.2016 Kaapelitehtaalla. Kyseessä oli European Dancehouse Network (EDN) Atelier, jota isännöin Tanssin talo ry. Vesa Tapio Valon teatterijohtajakokemuksen ja Iida Turpeisen tutkimuksia tulkitsevan tekstin välillä on selviä yhtenevyyksiä. Nuori yleisö ei ole passiivista. Valon mukaan he mieluummin toimivat, ottavat kantaa ja osallistuvat. Turpeinen kirjoittaa, että teatteri on sosiaalinen tapahtuma – siellä käydään yhdessä. Sisällön osalta havaitsen, että vetovoimana on enemmän kantaaottava kuin viihteellinen taide.
Rihmasto-ajattelun kannalta on huomattavaa, että ”nuoret toivoivat kulttuurielämyksiltä ennen kaikkea yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen kokemusta ja mahdollisuutta viettää aikaa kavereiden kanssa”. Esityksen jalanjälkeen ideaalina liittyy työpajatoimintaa, taiteilijatapaamisia ja aktivismia. Tästä hyvänä esimerkkinä pidän koreografi Sari Palmgrenin The Earth Song -kiertue-esityksiä. Kouvolan teatterissa toteutettuun kahteen esitykseen liittyivät teemalliset näyttelijä-tanssija-parin vetämät työpajat paikallisessa tanssikoulussa (DancePit). Nämä ennakkotapahtumat tavoittivat lähes 300 nuorta. Toiminnan viestintään osallistui kolmikantana tilaaja, välittäjä ja tanssioppilaitos. Jalanjälkeen kuuluivat myös esitysten yhteyteen liitetyt teemalliset keskustelutilaisuudet.
Asia kerrallaan
Tanssin talo ry valtakunnallisena toimijana rakentaa omalta osaltaan tanssin kiertuetoiminnan edellytyksiä ja toimintatapoja. Yhteistyö Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kanssa konkretisoituu työnäni valtakunnallisena tanssin läänintaiteilijana. Kehitystehtäväni alkoi vuoden 2016 alusta. Sen keskeisenä tavoitteena on edistää kolmikantaa, jota voidaan vielä tässä vaiheessa sanoa ”kiertuetoiminnan kehittämiseksi”. Kolmikannassa ovat tanssitaiteen toimijat (taide liikkuu), välittäjät (Tanssin talo, tanssin aluekeskus, tms.) ja tilaajanäyttämöt (teatterit). Tämä on tässä vaiheessa nähtävä suuntaa-antavana ihannetilana, jossa rihmaston alueellisina dynamoina ovat tanssin aluekeskukset ja teatterit yhdessä.
Edistämistyön (tilanne 7.4.2016) konkreettisempia osia ovat tilaajan erittelyt, joissa näyttämöt ovat ”isoja, pieniä tai muita tiloja”. Taiteellinen toiminta näyttäytyy muodossa tarjonnan kolmikannassa ”esitykset, residenssit ja työpajat”. Tilaajan ja toiminnan kohtaamisen kannalta tulee päästää irti ajatuksesta, että vain isot ja kalliit tuotannot ovat mahdollisia. Tuotantojen lähtökohdat ja tulokulmat vaihtelevat mallinnuksen muodoissa ”vaativat, vikkelät ja lastenkulttuuri”. Tämän kolminaisuuksien muodostamasta matriisista syntyy monipuolisia tarjottimia, jonka koeponnistus alkaa vuonna 2017.
Kehittämistyön kautta toiminnan ja tarjottimien perustaa tehdään kuluvana vuonna 2016. Vuonna 2017 on itsenäisyyden juhlavuosi, jolloin toiminnan rinnakkaisena tukena muodostuvissa rihmastoissa on Tanssin Tiedotuskeskuksen Koko Suomi tanssii 2017 -hanke. Hankkeeseen kuuluvat niin tanssin osallistava ja soveltava käyttö, mutta myös tanssihaaste ja tanssikiertue. Alueelliset rihmastot saavat näin valtakunnallisia työkaluja toimintansa tueksi. TanssiRihmaston pitkällisen kehitystyön olennaisena osana on valmennus, jossa korostetaan yhteistyön vahventamisen keskeisenä osana viestinnän yhtenäistämistä, yhteistä ymmärtämistä sekä esitystoiminnan jalanjälki –ajattelun kehittämistä. Rihmasto on orgaanisesti kehittyvä ja oppiva prosessi.
Mäntsälässä 10.4.2016, Isto Turpeinen, tanssin valtakunnallinen läänintaitelija
Lähteet ja lisätietoja:
STEFI:n blogi: Nuoret teatteriin – mahdoton tehtävä?
Tanssin tiedotuskeskus: Tanssin kiertuetoimintaa puitiin Kaapelitehtaalla kolmen päivän ajan
Tanssin tiedotuskeskus: Tanssihaaste käynnistää tanssin juhlavuoden
Maija Karhunen, Tanssin talo ry: Rakenteiden ilo ja suru
…..
Tanssitaiteen tohtori Isto Turpeinen (1960) on tutkija, pedagogi, koreografi ja tuottaja. Häntyöskentelee tutkijatohtorina Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelmasta rahoitetussa ArtsEqual-hankkeessa ja tanssin valtakunnallisena läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike). Tämän lisäksi Turpeinen toimii tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa sekä opettaa tanssia Vapaassa Tanssikoulussa Itä-Helsingissä. Turpeinen toimi Uudenmaan taidetoimikunnan puheenjohtaja 2013-2014 ja on Suomen Taidekasvatuksen Tutkimusseuran sihteeri-hallitusjäsen. Hän oli yksi vuoden 2002 lastenkulttuurin valtionpalkinnon saajista.
Kuva: Pekka Mäkinen