29.11.2022 Blogi
Toimitusjohtajan blogi: Tunteet nousivat pintaan STM:n korona-ajan purkukeskustelussa
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) oli kutsunut perjantaina 25.11.2022 kulttuurialan organisaatioita keskustelemaan koronatoimien vaikutuksista ja alan kokemuksista korona-aikana. Pyöreän pöydän keskusteluun pääsi osallistumaan melko rajattu joukko alan järjestöjä, mutta alan viesti oli selvästi yhteinen: kokemus rajoitusten epäoikeudenmukaisuudesta, vaikutusarvioinnin puutteesta ja viranomaisten työnjaon epäselvyydestä. Osallistuin keskusteluun Suomen Teatterit ry:n edustajana, mutta mukana oli esimerkiksi myös STEFIä korona-aikana luotsannut Tommi Saarikivi, nyt Musiikin edistämissäätiön johtajana.
STM kertoi tilaisuudessaan tekemästään itsearvioinnista, jossa oli muun muassa todettu, että yhteistyö ja vuorovaikutus eri alojen kanssa olisi voinut olla parempaa korona-aikana. STM:n edustajat kertoivat korona-ajan haasteista omasta näkökulmastaan ja toisaalta totesivat, että eivät voi edes kertoa meille kaikkea, mitä eri vaiheissa oli tapahtunut tai valtioneuvoston kokouksissa keskusteltu. Ministeriössä on tunnistettu tarve tartuntatautilain kokonaisuudistukseen ja sitä pyritään edistämään tulevalla hallituskaudella. Myös taide- ja kulttuurialaa luvattiin osallistaa valmisteluun, jotta korona-ajan virheiltä vältyttäisiin jatkossa.
STEFIn puolesta nostin keskustelussa esille kolme keskeistä näkökohtaa:
- yleisötilaisuuksien ja ravintoloiden erilaiset rajoitukset ja asema tartuntatautilaissa, mikä aiheutti paitsi epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, myös käytännön haasteita esittävän taiteen alalla koko pandemian ajan,
- viranomaistoiminnan vaikea seurattavuus ja epäselvät vastuut, eli se miten hankalaa korona-aikana oli hahmottaa, kenellä on valta tehdä mitäkin päätöksiä ja mikä on työnjako STM:n, aluehallintovirastojen, THL:n, sairaanhoitopiirien, kuntien tartuntatautiviranomaisten ja toisaalta poliittisen ohjauksen välillä sekä
- miten vaikea viranomaisten kanssa oli päästä vuoropuheluun ja yhteistyöhön, esimerkiksi sen osalta, millaiset rajoitukset olisivat olleet alan kannalta toimivia tai kun alan omat turvallisuuskäytännöt olisi haluttu hyväksyttää viranomaisilla tai pyytää lisäohjeita rajoitusten noudattamisessa.
Keskustelussa todettiin, että ravintoloiden ja yleisötilaisuuksien erilaiset rajoitukset olivat poliittinen valinta. Ravintoloiden rajoittamiseksi ei ollut tarpeeksi tahtoa, yleisötilaisuuksia pystyttiin helpommin rajoittamaan. Pyöreän pöydän ympärillä oli keskustelemassa vain ministeriön virkahenkilöitä ja meitä kulttuurialan edustajia. Keskusteluun ei siis osallistunut yhtään poliitikkoa, joka olisi voinut kommentoida tai ottaa vastuun siitä, että kohtelu ei ollut yhdenvertaista.
Monet nostivat keskustelussa esille sosiaaliturvauudistuksen tarpeen freelancereiden ja itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi tulevaisuudessa. Tähän ministeriönkin puolelta suhtauduttiin positiivisesti ja todettiin, että vaikka itsensätyöllistäjien asemasta on puhuttu pitkään, korona-aika toi epäkohdat konkreettisesti näkyville.
*
Kun koronarajoitukset purettiin helmikuussa 2022, siirryttiin saman tien seuraavaan kriisin. Ihmisen muisti on lyhyt ja hankalat aiheet on helppo ohittaa. Siksi on tärkeää, että STM järjesti keskustelun, jossa asioita käytiin läpi. Yleisötilaisuuksiin kohdistuneet rajoitukset tai sulkutoimet jatkuivat kuitenkin jollain tavalla käytännössä kaksi vuotta, maaliskuusta 2020 helmikuuhun 2022, jos ei lasketa lyhyttä taukoa loka-joulukuussa 2021.
Kuten alalla tiedämme, sulkujen ja rajoitusten vaikutukset tulevat tuntumaan monien organisaatioiden toiminnassa ja ihmisten henkilökohtaisessa elämässä vielä pitkään. Luottamus sekä yleisön suhteen että toisaalta alan ja päättäjien välillä täytyy saada palautettua. Siihen tällainen avoin vuoropuhelu ja viranomaisten itsereflektio voivat auttaa.
Henkilökohtaisesti en ollut arvannut, miten voimakkaasti korona-aiheeseen palaaminen voisi minuun vaikuttaa. Olin etukäteen todennut kollegoille, että aion pysyä tiukasti asiassa, enkä enää paasata tunteella epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta, koska ovathan he sen jo kuulleet. Välillä kuitenkin tunteet yllättävät myös asiantuntijan. Huomasin kiihtyväni, kun kertasin absurdeja lohkorajoituksia tai sitä, miten me mietimme turvavälien mittaamistarkkuutta olkapäästä olkapäähän vai päälaesta päälakeen, samalla kun ravintoloissa sai olla 75 % kapasiteetista.
Tein itse koko korona-ajan esittävien taiteiden edunvalvontaa, ensin Teatterikeskuksessa ja sitten STEFIssä. Pyöreän pöydän keskustelu nosti pintaan sen, miten paljon stressiä, ahdistusta ja yleistä huolta alan tilanteesta noihin vuosiin liittyi, ja miten haastavaa edunvalvonta ja muuttuvien tilanteiden seuraaminen oli. Minä en menettänyt omaa työtäni, vaikka monet menettivät. Uskon, että liian moni meidän alallamme jakaa korona-aikaan liittyvän stressin kokemuksen ja ahdistavat muistot. On tärkeää, että puhumme niistä toisillemme, ja pääsemme vielä purkamaan hyvin vaikean ajan kokemuksia yhdessä.
Kulttuurialan kohtelu korona-aikana oli monien tekijöiden summa, mutta poliittisilla päätöksentekijöillä on suurin vastuu siitä, että ravintoloita ja yleisötilaisuuksia rajoitettiin niin eri tavoilla. Mielestäni olisi tärkeää, että joku vielä joskus pyytäisi anteeksi alojen epätasa-arvoista kohtelua sekä siitä seurannutta luottamuksen katoamista ja arvottomuuden tunnetta. Se olisi tarpeellinen askel alamme elpymisen ja jälleenrakennuksen tiellä.
Kaisa Paavolainen, toimitusjohtaja
Suomen Teatterit ry
STM:n oma tiedote tilaisuudesta.