7.5.2024 Blogi,Teatterialan uutisia
Haastattelussa STEFIn uusi puheenjohtaja Ritva Viljanen
Suomen Teatterit ry:n hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin huhtikuussa kaupunkineuvos Ritva Viljanen. Valinta oli yksimielinen, ja väistyvä puheenjohtaja sosiaalineuvos Maija Perho kuvailikin Viljasta ”kultakimpaleeksi”.
Samana päivänä, kun Suomen Teatterit ry:n vuosikokous oli käynnissä Vaasassa, myönsi tasavallan presidentti Ritva Viljaselle kaupunkineuvoksen arvonimen. Viljanen on työskennellyt julkishallinnossa yli 40 vuotta ja toiminut muun muassa Vantaan kaupunginjohtajana ja Helsingin kaupungin kulttuurista ja sivistyksestä vastaavana apulaiskaupunginjohtajana.
Hei Ritva! Kerro itsestäsi hieman.
”Olen tehnyt pitkän julkisen hallinnon uran ja jäin vajaa vuosi sitten eläkkeelle. Olen koulutukseltani juristi ja valtiotieteen maisteri. Halusin virkamieheksi ja virkamies Viljanen minusta todella tuli. Viimeksi olen toiminut Vantaan kaupunginjohtajana vajaat kuusi vuotta. Vaikka maksoimme velkoja pois, samaan aikaan kuitenkin lisäsin Vantaan kulttuurin rahoitusta ja investointeja. Tätä ennen työskentelin Helsingin kaupungin kulttuurista ja sivistyksestä vastaavana apulaiskaupunginjohtajana. Suurimmat hankkeet, jotka tuolloin saatiin liikkeelle olivat Oodi, Tanssin Talo, Lallukan peruskorjaus sekä Musiikkitalon urut. Helsinki on Suomen valtion jälkeen Suomen toiseksi suurin kulttuurin tukija. Tätä ennen olen työskennellyt sisäministeriön kansliapäällikkönä, väestörekisterikeskuksen ylijohtajana, sisäministeriön hallitusneuvoksena, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena sekä valtiovarainministeriössä useissa viroissa, viimeksi neuvottelevana virkamiehenä.”
Mikä on suhteesi teatterialaan?
”Olen suuri kulttuurin ystävä. Teatterilla on minulle iso merkitys, jotta emme unohda, se osaa myös avata asioita sekä on välillä pelkkää kulttuurista ilottelua. Olen viime kuukausien aikana käynyt katsomassa Kansallisteatterissa Ensimmäisen tasavallan, Turussa Cabaret’n, Vaskivuoren lukion uuden musikaalin ja Tikkurilan Teatterissa Bertolt Brechtin Äiti Peloton ja hänen lapsensa. Ja olen tilannut liput vielä kevääksi Kansallisteatterin Eichmanniin, Turun kaupunginteatterin Lou Salomé -näytelmään sekä Svenska Teaterin Fina pipor -esitykseen. Eli mitään logiikkaahan tässä ei ole, mutta kertonee sen, että pidän laaja-alaisesti teatterista.”
Mihin teatteriala on mielestäsi menossa ja miltä tulevaisuus näyttää?
”Minusta teatteri pitää hyvin pintansa tässä some- ja digitaalisuuden maailmassa. Teatteri on kokonaiselämys, siihen kuuluu läsnäolo paikalla sekä teatterin tunnelma ja tuoksut. Yleisö rakastaa teatteria ja siksi katson alan tulevaisuuteen luottavaisin mielin.”
Mitkä ovat mielestäsi alamme tämän hetkiset suurimmat haasteet?
”Suurin haaste lienee taloudellinen. Koska kyseessä ei ole lakisääteinen tehtäväala, siihen on helpointa kohdistaa säästöjä. Vaikka paljon puhutaan ennalta ehkäisevän työn tärkeydestä, kuitenkin rahoituksessa tätä työtä aliarvostetaan. Kulttuurin satsaukset verrattuna esimerkiksi yritystukiin ovat pienet. Niillä saa kuitenkin melko pienellä rahoituksella ison vaikutuksen ihmisten elämään ja sen laatuun.”
Mikä on rakkain tai mieleenpainuvin teatterikokemuksesi tai -muistosi?
”On paljon mieleen jääneitä hienoja teatterielämyksiä. Muun muassa Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas ja sen rohkea ja erilainen ohjaus. Kun esityksen oli nähnyt, käsitti, miten luontevaa oli käyttää putoavia pesukoneita ja kohdistaa kiväärit yleisöön. Tuolloin kollegani pääministerin valtiosihteeri Risto Volanen käynnisti tästä esityksestä kriittisen keskustelun, mutta sen nähtyään peruutti kaiken kritiikin.
Rakas teatterikokemus oli myös Turun kaupunginteatteri opiskeluaikana. Olimme nuoria ja vasta toisemme kohdanneet Veli-Pekan kanssa. Opiskelijat pääsivät teatteriin lähes ilmaiseksi. Kävimme yhdessä katsomassa koko Turun teatterin ohjelmiston, myös lasten näytökset. Oli ihana nauraa lapsiyleisön kanssa Pessi ja Illusia -esityksessä. Olemme olleet nyt naimisissa 42 vuotta ja lapsenlapsemme kanssa katsomme samaa näytelmää.”