16.11.2026 Teatterialan uutisia,Stefin uutisia

Liisa Keltikangas-Järvinen valitsee Vuoden Teatteri 2027 -palkinnon voittajan – “Ihmisen psyykessä on varattuna tila taiteelle, sen tarve.”

Vuoden Teatteri 2027 -palkinnon voittajan valitsee psykologian emeritaprofessori, tietokirjailija Liisa Keltikangas-Järvinen, joka on yksi Suomen arvostetuimmista yhteiskunnallisista ajattelijoista ja ihmisten vuorovaikutuksen tutkijoista. Voittajaa valitessaan hän odottaa tutustuvansa myös johonkin sellaiseen, jota ei koskaan ennen ole tullut ajatelleeksi, ja hän aikoo pitää mielensä mahdollisimman avoimena.

Suomen Teatterit ry on jakanut Vuoden Teatteri -palkintoa jo 30 vuoden ajan. Palkinto myönnetään kotimaiselle esittävän taiteen organisaatiolle, jonka toiminta on vakiintunutta ja ympärivuotista. Ehdotuksia Vuoden Teatteri 2027 -palkinnon saajiksi tuli 20, joista palkintoraati valitsee kolme finalistia.

Finalistien joukosta voittajan päättää psykologian emeritaprofessori, palkittu tietokirjailija Liisa Keltikangas-Järvinen. Palkintoraati toivoi valitsijaksi henkilöä, jolla olisi asiantuntemusta erityisesti yhteisöjen ja vuorovaikutuksen tärkeydestä sekä elävän esittävän taiteen hyvinvointivaikutuksista. Liisa Keltikangas-Järvisen pitkä kokemus koettiin erinomaiseksi lähtökohdaksi arvioida niitä tekijöitä, joita Vuoden Teatteri -palkinnolla halutaan nostaa esiin: vastuullista toimintakulttuuria, yhteiskunnallista vaikuttavuutta, yleisösuhteen kehittämistä ja pitkäjänteistä organisaation kehittämistä.

Kun Keltikangas-Järvistä pyydettiin valitsijahenkilöksi, oli hän hyvin otettu.

– Ensimmäinen ajatus oli, että tämäpä todella mielenkiintoista, tässä minulle avautuu aivan uusi maailma. Tätä luonnollisesti edelsi ajatus, että tämähän on aivan erityinen kunnia.

Suhde esittävään taiteeseen on kiinteä ja kiinnostunut

Keltikangas-Järvinen käy teatterissa usein ja ennakkoluulottomasti.

– Pyrin käymään teatterissa muutoinkin kuin vain katsomassa ne kappaleet, joista kulloinkin puhutaan ja jotka ikään kuin ”kuuluvat katsottaviksi”.

Moderni tanssi ei ole hänelle kovin tuttua, mutta klassista balettia hän suorastaan rakastaa. Sirkuksen hän kokee myös voimakkaasti, sillä siihen liittyy varhaisia lapsuuden muistoja.

– Varhaiset lapsuuden muistot liittyvät ennen kaikkea sirkukseen, Sirkus Sariolan ja Peacock`n esityksiin. Muistan alle kouluikäisenä istuneeni pelonsekaisesta ihastuksesta mykkänä katsomassa trapetsitaiteilijoita. Sama tunne ja sama ihailu heräsi myöhemmin Savoy teatterissa.

Kouluiässä Keltikangas-Järvisen muistot liittyvät Vaasan teatteriin, sen operetteihin ja koululaisnäytäntöihin.

– Tästä ajasta minulle jäi erityisenä mieleen ihmetys kritiikistä. Miten kukaan voi löytää esityksistä mitään kritisoitavaa, kaikki oli koululaisen mielestä niin ihmeen hienoa!

Keltikangas-Järvinen pitää esittävän taiteen julkista rahoittamista itsestäänselvyytenä ja kokee, että taidetta ei tarvitse perustella. Jos hän kuitenkin joutuisi puolustamaan rahoitusta, saattaisi hän laatia excel-taulukkoon laskelmia, miten taide tuottaa psyykkistä terveyttä ja vähentää siten terapian tarvetta ja säästää valtion rahoja.

– Jos tämä kieli tehoaisi.

Esittävän taiteen erityisvahvuudet ovat läsnäolo ja yhteenkuuluvuuden tunne

Keltikangas-Järvisen mielestä esittävässä taiteessa erityistä on konkreettinen ja kokonaisvaltainen läsnäolo.

– Ei vain taiteilijoiden läsnäolo, vaan tunteiden, tunnelmien, kokemusten, syntyvien mielikuvien, kaiken jakaminen tässä ja nyt suuren, muuten tuntemattoman ihmisjoukon kanssa. Se tuottaa voimakkaan yhteenkuuluvuuden kokemuksen.

Keltikangas-Järvinen uskoo, että ihmisen psyykessä on varattuna tila taiteelle, sen tarve. Hän esitteleekin erään keskeisen teorian, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus muodostuu kolmesta osasta: ihmisen suhteesta häneen itseensä, suhteesta muihin ihmisiin ja suhteesta universumiin.

– ”Suhteella universumiin” tarkoitetaan ihmisen kokemusta, että hän kuuluu johonkin itseään suurempaan, kykenee näkemään itsensä osana jotain laajempaa kokonaisuutta kuin ”minä tässä nyt”. Englanninkielinen termi on ”spiritualism”, ja on mielenkiintoista, että meillä ei ole suomennosta, joka kattaisi ilmiön. ”Henkisyys” on liian lattea termi.

Keltikangas-Järvisen mukaan tämän persoonallisuuden osan toteutuminen on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Hän kuvailee jonkun saavan tämän kokemuksen uskonnosta, toisen luontosuhteesta, kolmannen altruistisesta hyväntekeväisyydestä.

– Taiteen tiedetään olevan yksi väylä tämän tarpeen toteuttamiseen.

Avoimin mielin kohti uusia kokemuksia

Kysyttäessä mihin Keltikangas-Järvinen aikoo voittajaorganisaatiota valitessaan kiinnittää erityisesti huomiota, vastaa hän haluavansa pitää mielensä mahdollisimman avoimena kaikelle.

– Olen varma, että tulen tutustumaan myös johonkin sellaiseen, jota en koskaan ennen ole tullut edes ajatelleeksi.

Keltikangas-Järvinen toteaa kuitenkin, että tulee lukemaan tarkasti ne edellytykset, jotka palkinnolle on virallisesti asetettu, mutta sen jälkeen hän pyrkii olemaan utelias ja avoin myös sellaiselle, josta hänellä ei ole mielessään ennalta valmista skeemaa.

 

Liisa Keltikangas-Järvisen teos ”Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin” on vuoden 2026 tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas. Finlandia-voittajat julkistetaan 26.11.2026.

Vuoden Teatteri 2027 -palkinto jaetaan Thalia-juhlassa maaliskuussa 2027.

Lue lisää Vuoden Teatteri 2027 -palkinnosta.

Kuvapohja: Jenni Kuokka / Hahmo Design Oy