Stefi 100

Suomen Näyttämöiden Liitto (myöhemmin Suomen Teatteriliitto ja edelleen Suomen Teatterit) perustettiin vuonna 1922 ”yhdyssiteeksi vakinaisten valtionapua nauttivien teatterien kesken niitten taiteellisien päämäärien saavuttamiseksi ja taloudellisen aseman tukemiseksi”. Liitosta on sadassa vuodessa kasvanut esittävän taiteen alan merkittävin ja edustavin edunvalvonta- ja työnantajajärjestö.

Tällä STEFI 100 -sivulla julkaistaan vuonna 2022 viikoittain uusi historiakurkistus. Kurkistukset alkavat perustamisvuodesta 1922 ja ne etenevät kohti nykypäivää. Näihin napakoihin historiatietoiskuihin kootaan laajasti sekä itse järjestön hallintoon ja käytänteisiin liittyviä tapahtumia että myös suomalaisen teatterikentän suurimpia käänteitä ja uudistuksia. Tietoiskuja kuvitetaan arkistoista löytyneillä asiakirja-, valokuva- ja muilla kiinnostavilla materiaaleilla. Suurin osa materiaaleista on peräisin Suomen Teatterit ry:n omasta arkistosta, joka sijaitsee Teatterimuseossa. Muissa tapauksissa lähde ilmoitetaan erikseen.

Lue lisää juhlavuodesta: Suomen Teatterit ry juhlii 100-vuotista historiaansa vuonna 2022

Kurkista järjestön historiaan!

1922

Suomen Näyttämöiden Liitto perustetaan

Suomen Näyttämöiden Liitto perustettiin 4.3.1922. Tilaisuudessa olivat edustettuina Suomen Kansallisteatteri, Kansan Näyttämö*, Turun Suomalainen Teatteri**, Tampereen Teatteri, Viipurin Näyttämö, Kotkan Näyttämö***, Kuopion Teatteri****, Oulun teatteri ja Vierailunäyttämö. Näistä liittyi jäseneksi 7 ensimmäiseksi mainittua.

Lue lisää...
1922

Suomen Näyttämöiden Liiton, r.y. Säännöt

1§ Liiton nimi on Suomen Näyttämöiden Liitto, r.y. ja sen kotipaikka on Helsingin kaupunki.

2§ Liiton tarkoituksena on olla yhdyssiteenä vakinaisten valtionapua nauttivien teatterien kesken niitten taiteellisien päämäärien saavuttamiseksi ja taloudellisen aseman tukemiseksi.

3§ Liiton jäseneksi pääsee jokainen tässä maassa vakinaisesti toimiva, liiton tarkoitusperiä kannattava teatterilaitos, joka nauttii valtion avustusta tai muuta tähän verrattavaa avustusta ja jonka johtokunta sellaiseksi hyväksyy.

Lue lisää...
1922

Kiertokysely maamme teattereiden nykyisestä tilasta

Suomen Näyttämöiden Liiton Johtokunnan kiertokysely Maamme teattereiden nykyisestä tilasta

Lue lisää...
1923

Ensimmäinen toimistotila sijaitsi Pietarinkadulla

Arkistojen aarteita! Suomen Näyttämöiden Liiton toimisto sijaitsi Pietarinkadulla, kunnes vuonna 1952 se muutettiin Kaisaniemenkadulle. Kuvassa takuutodistus liiton Remingtonin kirjoituskoneelle. Kauniissa asiakirjassa mainittu Maisteri J. Lahdensuo muistetaan liiton perustajana, toiminnanjohtajana ja sydämenä aina kuolemaansa 1931 asti.

1923

Näyttämö-lehti

Suomen Näyttämöiden Liitto, Suomen Näyttelijäliitto ja Suomen Näytelmäkirjailijaliitto julkaisivat “NÄYTTÄMÖ” -nimistä aikakauslehteä. Päämääränä oli kansallisen näyttämötaiteen kaikinpuolinen vaaliminen ja kehittäminen.

Lue lisää...
1923

Näyttämötaidenäyttelyt ja -kilpailut aloitettiin 1923

Suomen Näyttämöiden Liitto aloitti pian perustamisensa jälkeen näyttämötaidenäyttelyiden ja -kilpailujen järjestämisen löytääkseen uusia lahjakkuuksia sekä lisätäkseen yleistä ymmärrystä skenografiaan.

Lue lisää...

Ensimmäiseen kilpailuun saapui 23 ehdotusta

Suomen Näyttämöiden Liiton vuonna 1923 käynnistämä  näyttämöasetuskilpailu inspiroi useita taiteilijoita. Kilpailun haasteena olivat näytelmät William Shakespearen Myrsky ja Lauri Haarlan Synti. Ehdotuksia vastaanotettiin yhteensä 23. Palkintoraati kiitteli luonnoksia sekä taiteellisista näkemyksistä, että käytännöllisestä perehtyneisyydestä.

Näyttämö-lehti julkaisi palkittuja luonnoksia, joista voit katsoa esimerkkejä täältä:
Kilpailussa palkittuja luonnoksia Haarlan ”Syntiin”

1923

Henkilökunta kävi aktiivisesti teatterissa

Kävikö toimistonjohtaja vai kuka teatterissa Karhulassa? Mitä kaikkea tulikaan jätettyä vaatesäilytykseen?

v Päällysvaatteet

v Hattu

x Kalossit

x Päällyskengät

Ajoittamattomat narikkalaput ja pääsyliput ovat hauska yksityiskohta siitä, mitä teatterihistoriallista arkistoa tutkimalla voikaan löytyä!

1925

Ohjelmistohankintaa

Suomen Näyttämöiden Liiton tehtäviin kuului myös ohjelmistohankinta ja ulkomaisten teosten suomennuttaminen. Teattereille oli tarjolla luettavaksi kymmeniä sellaisia näytelmiä, joita ei ollut ilmestynyt kirjakauppoihin. Tilauksia ja tiedusteluja saapui Amerikasta asti.

1926

Teatteripäivät

Suomen Näyttämöiden Liitto järjesti Teatteripäiviä viidentoista vuoden ajan (1926–1941), kunnes tapahtuma siirtyi Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton tehtäväksi. Teatteripäivät toivat yhteen teatteriväkeä eri kaupungeista. Ohjelmaan kuului perinteisesti puheita, tervehdyksiä, seminaari, esityksiä, illallinen ja lisää puheita. Teatteripäivistä muotoutui teatterikenttää yhdistävä traditio.

Lue lisää...
1927

Toimistoelämää

Paljon muuttuu, muttei kaikki. Kuvassa teatterijärjestön työntekijän Excel-taulukko miltei sadan vuoden takaa!
1928

Bernin sopimus

Suomi liittyi ensimmäisten maiden joukossa kansainväliseen Bernin sopimukseen vuonna 1928. Se vakautti ohjelmistohankintaa ja tekijänpalkkioita. Bernin sopimuksella teokseen sovelletaan sen alkuperäisen sopimuksen maan tekijänoikeuslakia. Sopimuksen myötä myös suomennosten laatu oli paremmin kontrollissa. Kuvassa arkiston esitysoikeusvälikirjoja.

1930

Toimistotiloista

Sadassa vuodessa on ehditty muuttamaan useampaan kertaan! Tällä hetkellä Suomen Teatterit asustaa Eerikinkatu 3:ssa yhdessä Teatterikeskuksen, Finlands Festivalsin ja Suomen Sinfoniaorkesterien kanssa.

Aikaisemmat osoitteet:

Pietarinkatu 2 A
Armfeltinkatu 16 B
Tehtaankatu 16 B
Dagmarinkatu 11 B
Kaisaniemenkatu 3 B
Meritullinkatu 33

1932

Jalmari Lahdensuo toimi liiton johtajana 1922–1932

”Liiton toimintaa on kuluneena toimikautena kohdannut ankara isku. Liittomme syntysanojen lausuja, sen henki ja toimeenpaneva voima, tähänastinen sihteeri ja toimistonjohtaja, maisteri Jalmari Lahdensuo muutti manan majoille – kuten jo edellä mainittiin – viime heinäkuun 26. päivä.

Lue lisää...
1936

Näytelmien suomennokset

Suomen Näyttämöiden liitto suomennutti ja välitti uusia näytelmiä ympäri maata. Esitysten tekijäpalkkioita valvottiin tarkan korttijärjestelmän avulla, “joten laiminlyöntejä ei juuri voi tapahtua!”. Kansainvälisten suhteiden kannalta tämä oli tärkeää, jotta tekijät saivat heille kuuluvat maksut täsmällisesti. Suomennosluetteloita jaettiin ilmaiseksi kaikille teattereille, harrastajanäyttämöille sekä nuorisoseuroille.

1939

Teatterit sodassa

“Se että teattereiden täytyi lopettaa varsinainen toimintansa ja ryhtyä vajanaisin voimin näyttelemään siellä missä se oli mahdollista sekä siirtoväelle että sotilaille, johtui siitä, että lukuisat näyttelijät saavat nyt näytellä elämänsä suurinta roolia toisenlaisella näyttämöllä.

Lue lisää...
1942

Teatteritarkastaja Teuvo Puro

Miltä kuulostaisi teatteritarkastajan työ?

“Liiton vuosikokouksessa päätettiin perustaa erikoinen teatteritarkastajan virka ja valittiin tähän tehtävään Liiton puheenjohtaja Teuvo Puro. Tarkastajan Tehtäviin kuuluu olla yhdis- ja luottamusmiehenä teattereiden ja Opetusministeriön sekä Valtion draamallisen lautakunnan välillä, perehtyä jäsenteattereitten taiteelliseen työhön ja niiden taloudellisiin kysymyksiin.” (Toimintakertomus 1942)

Lue lisää...
1942

Teatterit sodassa II

Kuten muussakin yhteiskunnassa, teattereille sotavuodet tarkoittivat tiivistyvää yhteistyötä poliittisista näkemyseroista huolimatta. Teatteritoiminta siirtyi saman katon alle monissa kaupungeissa ja vuonna 1942 perustettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto myös teatterijärjestöjen yhteistyön lisäämiseksi. Suomen Näyttämöiden liitto on ollut mukana Keskusliiton toiminnassa sen perustamisesta lähtien.

Lue lisää...
1944

Kaj Munkin murha ja muistonäyttely

”Se huomio, mitä koko sivistyneessä maailmassa herätti tanskalaisen papin ja näytelmäkirjailijan Kaj Munkin murha Tanskassa 5.1.1944, sai ainutlaatuisen ilmenemismuodon meillä. Liitto järjesti Kansallisteatterin muistonäytäntönä esitetyn SANA-esityksen yhteyteen 13.1.1944 erikoisen Kaj Munk -näyttelyn, johon oli koottu kuvia kaikista niistä hänen näytelmistään, joita ei esitetty maamme eri teattereissa sekä kuvia hänestä itsestään että hänen perheestään. – –

Kansallisteatterin lämpiö oli vielä lisäksi laakerein koristeltu ja näyttämön kummankin puolin Tanskan ja Suomen liput puolitangossa.

Lue lisää...
1944

Näytelmien lainaustoiminta

”Toimistotyössä on huomattavana osana näytelmien lainaus. Nyt kun normaali-olot taas vähitellen palaantuvat, niin harrastajanäyttämöt alkavat entistä vilkkaammin toimia. Sota-aikana rintamateatterit sekä vakituiset että joukko-osastoissa toimivat olivat hyvin ahkeria asiakkaita, mutta rintamalla syntynyt harrastus näkyy jatkuvan nyt kotiseudulla, missä useatkin rintamalla olleet harrastajat tilauksista päätellen näkyvät olevan johdossa.

Lue lisää...
1945

Liiton arkisto

Sotavuosien aikana Liiton arkisto oli evakuoituna Orivedelle, jolloin toiminnassa tuli näkyviin kuinka usein arkistoa tarvitaan tietolähteenä. Myöhemmin leikkeitä kerättiin myös maaseudun teattereiden esityksistä.

Lue lisää...
1947

Suomen Näyttämöiden Liitto 25 vuotta

Suomen Näyttämöiden Liitto juhli 25-vuotista toimintaansa 75 vuotta sitten 1947. Todisteeksi tästä löytyy muun muassa ihastuttavia onnitteluadresseja, joista esimerkiksi tässä Kotkan maakuntateatterin (nyk. Kotkan kaupunginteatteri) onnittelut.

1949

Keskuspuvusto

Suomen Näyttämöiden Liitto organisoi keskuspuvustoa, joka oli vastaus teattereiden resurssipulaan. Viipurin Kaupunginteatterin lopettaessa toimintansa, se myi koko puvustonsa Liitolle.

Lue lisää...
1952

Suomen Näyttämöiden Liitto 30 vuotta

Sieviä aarteita menneisyydestä! Vuonna 1952 Suomen Näyttämöiden Liitto juhli 30-vuotiasta organisaatiotaan. Arkistoihin on siitä säilynyt tämä soma Suomen Näytelmäkirjailijaliitolta saatu onnitteluadressi.

1954

Rintamateatterit tavoittivat uusia katsojia

Suomen Näyttämöiden Liiton johtaja ekonomi Albert Saloranta näki vuonna 1954 julkaistussa kirjassaan Piirteitä Suomen Näyttämöiden Liiton toiminnasta 1922–1946 myös valoa sodan seurauksista. Yleisön kannatus kasvoi ja vaikeudet lisäsivät teattereiden elintahtoa. Rintamateatterit tavoittivat sellaisia katsojia, jotka eivät aiemmin olleet nähneet ammattiteattereiden esityksiä. “Ja kun Suomen kansa on tunnetusti teatteria rakastavaa kansaa, niin tämä uusi aines voitettiin näin teatterille suotuisissa olosuhteissa.

Lue lisää...
1954

Liitto teki aktiivista edunvalvontaa 1950-luvulla

Suomen Näyttämöiden Liiton johtajana vuosina 1936–1963 toiminut ekonomi Albert Saloranta kuvaa SNL:n toimintaa näin:

“Teatterin johtokuntien työ on epäitsekästä ja monessa tapauksessa he ovat henkilökohtaisin uhrauksin pelastaneet teatterin uhkaavasta perikadosta. Mutta kaiken keskellä on teatterilaitoksellamme ollut oma Mekkansa, johon katseet on suunnattu ja johon askeleet ovat johtaneet. Se on opetusministeriö.

Lue lisää...
1954

Kohti ensimmäistä työehtosopimusta

Työehtosopimukset alkoivat yleistyä vuoden 1944 jälkeen. Teattereiden ensimmäinen neuvotteluvaatimus ja luonnos näyttelijän työehtosopimuksesta syntyi 1951, mutta ensimmäinen TES allekirjoitettiin vasta 30.1.1954.

Lue lisää...

Teatterialan ensimmäinen työehtosopimus astui voimaan elokuussa 1954

Teatterialan ensimmäinen työehtosopimus allekirjoitettiin Suomen Näyttämöiden Liiton, Työväen Näyttämöiden Liiton ja Suomen Näyttelijäliiton kesken 30.1.1954 ja se astui voimaan saman vuoden elokuussa. Tuolloin sopimus oli voimassa vain vuoden kerrallaan ja sisälsi oikeuden irtisanoutua sopimuksesta, mikäli esittää samalla vastapuolelle uuden työehtosopimuksen.

Lue lisää...

Ensimmäinen TES oli näyttelijöiden työehtosopimus

Ensimmäinen teatterialan TES oli käytännössä näyttelijöiden työehtosopimus. Se sisälsi paljon samoja elementtejä kuin nykyäänkin, mutta asiat esitettiin nykyihmisen silmin melko herttaisin sanakääntein.

Lue lisää...
1960

Liiton kirjeenvaihtoa

Teatterimuseosta löytyy arkistoituna liiton asiakirjoja mappi toisensa perään. Tässä esimerkkinä vain osa kuusikymmenluvun kirjeenvaihdosta.

Lue lisää...
1962

Albert Salorannan haastattelu vuodelta 1962

Vuonna 1962 Ylen toimittaja Paavo Nurmi haastatteli Suomen Näyttämöiden Liiton toimitusjohtajaa Albert Salorantaa. Haastattelusta kuulemme muun muassa minkälaiset näytelmät olivat silloisina vuosina muodostuneet menestyksiksi. Äänite on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Lue lisää...
1962
Albert Saloranta

Suomen Näyttämöiden Liitto 40 vuotta

“Perustamisestaan saakka liitolla on ollut huomattava ja keskeinen asema maamme teatterielämässä. Liiton osuus on merkittävä siinä olemassaolon kamppailussa, mitä maamme teatterit ovat vuosikymmenien aikana saaneet käydä. Sen apua on tarvittu monella tavalla niin yksityisten teattereiden kuin kaikkien yhteisten etujenkin vuoksi. Maamme teatterit eivät ole vuosien mittaan säästyneet vaikeuksilta. Useammin kuin kerran on käännytty liiton puoleen avun hankkimiseksi ja tuen antamiseksi.” 

Lue lisää...
2022

Suomen Näyttämöiden Liitto perustetaan

Suomen Näyttämöiden Liitto perustettiin 4.3.1922. Tilaisuudessa olivat edustettuina Suomen Kansallisteatteri, Kansan Näyttämö*, Turun Suomalainen Teatteri**, Tampereen Teatteri, Viipurin Näyttämö, Kotkan Näyttämö***, Kuopion Teatteri****, Oulun teatteri ja Vierailunäyttämö. Näistä liittyi jäseneksi 7 ensimmäiseksi mainittua.

* erinäisten vaiheiden jälkeen tunnetaan nykyisin Helsingin Kaupunginteatterina

** erinäisten vaiheiden jälkeen tunnetaan nykyisin Turun Kaupunginteatterina

*** erinäisten vaiheiden jälkeen tunnetaan nykyisin Kotkan Kaupunginteatterina

**** erinäisten vaiheiden jälkeen tunnetaan nykyisin Kuopion kaupunginteatterina

 

Lähde: Vuosikertomus perustamisvuodesta

Suomen Näyttämöiden Liiton, r.y. Säännöt

1§ Liiton nimi on Suomen Näyttämöiden Liitto, r.y. ja sen kotipaikka on Helsingin kaupunki.

2§ Liiton tarkoituksena on olla yhdyssiteenä vakinaisten valtionapua nauttivien teatterien kesken niitten taiteellisien päämäärien saavuttamiseksi ja taloudellisen aseman tukemiseksi.

3§ Liiton jäseneksi pääsee jokainen tässä maassa vakinaisesti toimiva, liiton tarkoitusperiä kannattava teatterilaitos, joka nauttii valtion avustusta tai muuta tähän verrattavaa avustusta ja jonka johtokunta sellaiseksi hyväksyy.

Lue tästä vuoden 1922 säännöt kokonaisuudessaan.

Kiertokysely maamme teattereiden nykyisestä tilasta

Suomen Näyttämöiden Liiton Johtokunnan kiertokysely Maamme teattereiden nykyisestä tilasta

Siihen katsoen, että teatteritaso eri osissa Eurooppaa on sodan jälkeen asteettain taiteellisessa ja siveellisessä suhteessa laskenut samalla kun niitten ja varsinkin näyttelijäin aineellinen toimeentulo on huonontunut, on pelättävissä että tällainen takatalvi voi ulottua entistä huomatummin myös meidän maahamme. Jotta teatteriemme turvaaminen tällaisiltä vaaroilta tulisi ajoissa pohdituksi, on johtokunta lähettänyt jäsenteattereittensa johtokuntien välityksellä asiaa harrastaville kansalaisille jaettavaksi seuraavan kyselyn:

Mitä olisi tehtävä maamme teatterien yleisen taiteellisen ja taloudellisen tason kohottamiseksi siitä vaikeasta asemasta, mihin nykyiset olosuhteet ovat näyttämötaiteen saattaneet?

  1. Onko yleisössä havaittavissa laimeamielisyyttä teatteria kohtaan? Mitä syitä on olemassa tähän ilmiöön? Onko teatterin ulkopuolelta löydettävissä keinoja tilanteen muuttamiseksi?
  2. Onko valtion, yhteiskunnan ja koulujen suhtautumisessa jotakin toivomista?
  3. Onko yleisössä havaittavissa jotakin henkistä virtauksia, jotka eristävän yleisön teatterista? Jos on, niin mitä olisi siinä suhteessa tehtävä?
  4. Onko teatteri liian kärkäs seuraamaan ulkomaisia tilapäisiä oikkusuuntia ohjelmistossaan?
  5. Ovatko kotimaiset näytelmäkirjailijat laiminlyöneet jotakin ja miten se olisi korjattavissa?
  6. Miten ja missä määrin Näyttämö on tehnyt voitavansa kotimaisen näytelmien esittämiseksi?
  7. Millainen on suhde yleisön suhtautumisessa kotimaisiin ja ulkomaisiin näytelmiin?
  8. Mitä on ajateltava filmi- ja näyttämötaiteen keskinäisestä suhteesta?
  9. Onko teattereissa liian alhaiset palkat ja millä keinoin ne olisi korotettavat?
  10. Onko valtion verotus teattereihin nähden paikallaan ja onko se nykyisessä muodossaan asianmukainen?
  11. Onko julkinen arvostelu tehtävänsä tasalla? Kasvattaako se teatteritaidetta ja ohjaako se yleisöä sitä oikein ymmärtämään?

Pyydetään maamme teattereiden arv. johtokunnilta sekä niiden kautta muiltakin asiantuntijoilta kullakin paikkakunnalla ensi tilassa joko yhteistä selvittävää esitystä yllämainittuihin asioihin tahi vastausta kuhunkin kysymykseen erikseen, jotta Suomen Näyttämöiden Liitto niiden perustuksella voisi mahdollisimman pian ryhtyä harkitsemaan nykyisestä tilanteesta johtuvista toimenpiteistä.

Lähde: Kertomus ensimmäisen vuoden 1922 toiminnasta

Näyttämö-lehti

Suomen Näyttämöiden Liitto, Suomen Näyttelijäliitto ja Suomen Näytelmäkirjailijaliitto julkaisivat “NÄYTTÄMÖ” -nimistä aikakauslehteä. Päämääränä oli kansallisen näyttämötaiteen kaikinpuolinen vaaliminen ja kehittäminen.

— tärkeämpää on, että maassamme niin yleinen näyttämötaideharrastus tulee johdetuksi oikeaan uomaansa ja hedelmälliseksi kansalliselle näyttämötaiteellemme.” (Ensimmäinen pääkirjoitus; Jalmari Lahdensuo (SNL), Lauri Haarla (Sunklo), Jussi Snellman (Näyttelijä)

Vuosien 1923–1930 digitoidut julkaisut ovat vapaasti verkossa katsottavissa Kansalliskirjaston sivuilla.

Näyttämötaidenäyttelyt ja -kilpailut aloitettiin 1923

Suomen Näyttämöiden Liitto aloitti pian perustamisensa jälkeen näyttämötaidenäyttelyiden ja -kilpailujen järjestämisen löytääkseen uusia lahjakkuuksia sekä lisätäkseen yleistä ymmärrystä skenografiaan.

Jo ensimmäinen näyttely oli menestys – myös kansainvälisesti. Mukana oli näyttämökuvia, pukuluonnoksia, valokuvia ja mallinäyttämöitä. Näyttämötaidenäyttelyillä onnistuttiin nostamaan skenografian yleistä arvostusta, joka näkyi esimerkiksi teattereiden uusina vakituisina lavastajavirkoina sekä kriitikoiden lisääntyneestä huomiosta.

 

Lähde: Teatterineuvos Simo Konsala – Vita Brevis – Ars Longa. Kutsu lumoon. Suomen Teatteriliiton juhlajulkaisu 1997

Teatteripäivät

Suomen Näyttämöiden Liitto järjesti Teatteripäiviä viidentoista vuoden ajan (1926–1941), kunnes tapahtuma siirtyi Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton tehtäväksi. Teatteripäivät toivat yhteen teatteriväkeä eri kaupungeista. Ohjelmaan kuului perinteisesti puheita, tervehdyksiä, seminaari, esityksiä, illallinen ja lisää puheita. Teatteripäivistä muotoutui teatterikenttää yhdistävä traditio.

Kehoittaessaan viettämään yleistä teatteriviikkoa kautta maan ja kutsuessaan teatteriväkeä koolle maamme ensimmäisille teatteripäiville viime keväänä valmistava toimikunta viittasi niihin vaikeisiin taloudellisiin oloihin, jotka useille näyttämöillemme uhkasivat käydä suorastaan kohtalokkaiksi. Vaikka – osittain omien ponnistuksiemme tuloksena – raskaana ikeenä painanut huvivero nyttemmin on saatukin teattereiltamme poistetuksi, eivät taloudelliset vaikeudet silti ole loppuneet, ja vielä kauvan saanevat näyttämötaiteilijamme työskennellä oloissa, joissa palkkataso ei läheskään vastaa suoritetun työn laatua ja määrää. Mutta vakuutettuina sitä, että taiteellinen ja taloudellinen kehitys kulkevat käsikkäin, ovat näyttämötaiteemme hyväksi toimivat järjestöt liittyneet yhteistyöhön yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. 

Tässä mielessä ja ensimmäisillä teatteripäivillä lausuttua toivomusta noudattaen ovat Suomen Näyttämöiden Liitto, Suomen Työväen Näyttämöiden Liitto, Svenska Teaterföreningen i Finland, Suomen Näyttelijäliitto, Finlands Svenska Teaterförbund ja Suomen Näytelmäkirjailijaliitto jälleen tehneet aloitteen pääsiäisviikon viettämiseksi teatteriviikkoina kaikkialla maamme näyttämöillä.” (Teatteripäivät 1927)

Jalmari Lahdensuo toimi liiton johtajana 1922–1932

”Liiton toimintaa on kuluneena toimikautena kohdannut ankara isku. Liittomme syntysanojen lausuja, sen henki ja toimeenpaneva voima, tähänastinen sihteeri ja toimistonjohtaja, maisteri Jalmari Lahdensuo muutti manan majoille – kuten jo edellä mainittiin – viime heinäkuun 26. päivä.

Vaikka isku ei tullutkaan aivan odottamatta, tuntevat sen kuitenkin raskaana kaikki Suomen teatteri-elämän lähellä olevat henkilöt ja etenkin ne, jotka ovat joutuneet läheltä seuraamaan Suomen näyttämöiden Liiton toimintaa sen perustamisesta asti. Vaikka maisteri Lahdensuon työ Suomen teatteritaiteen hyväksi ei olekaan muutamilla sanoilla määriteltävissä, niin olkoon tässä vain merkittynä hänen elämänsä työ teatterialalla yleisessä mielessä viime aikojen painavimmaksi. Hänen syvä ja vakava rakkautensa teatteritaiteeseen, hänen joka hetki uusia muotoja väsymättä hakeva työ-intonsa pyrkiessään yhteiseen hyvään saanee kauan hakea vertojaan. Ja kauan saanee Suomen teatteriväki etsiä miestä, joka olisi ollut kaikkialla niin suurta luottamusta nauttiva kuin Jalmari Lahdensuo. Hänen itsenäinen ajattelutapansa ja toimintansa saattoivat joskus herättää vastaväitteitä, mutt tuskin koskaan on epäilyksiä hänen kaukonäköisyydestään ja kaikkien parasta tarkoittavasta, lahjomattomasta pyrkimyksestään. Sanalla sanoen maisteri Jalmari Lahdensuolle on Suomen Näyttmöiden Liitto ikuisesti kiitollinen, ja Suomen teatterihistorian lehdille on tämä mies piirtänyt mensä häipymättömin kirjaimin.”

Suomen Näyttämöiden liitto, vuosikertomus toimintavuodelta 4/IV 1931-2/III 1932

Teatterit sodassa

“Se että teattereiden täytyi lopettaa varsinainen toimintansa ja ryhtyä vajanaisin voimin näyttelemään siellä missä se oli mahdollista sekä siirtoväelle että sotilaille, johtui siitä, että lukuisat näyttelijät saavat nyt näytellä elämänsä suurinta roolia toisenlaisella näyttämöllä.

Sota tuhoaa sekä aineellisia että henkisiä arvoja. Tällä hetkellä emme osaa sanoa, kuinka monta teatteria viholliset pommit ovat tuhonneet ja kuinka moni näyttelijä on uhrannut kalleimpansa ennen kuin rauha on saavutettu. Tosiasia kuitenkin on että siinä uudessa rakennustyössä, joka rauhan koittaessa alkaa, teatterilla on valtava osuutensa.”  (Liiton toimintakertomuksesta 1939)

Kuvassa pommitettu Lahden Kaupunginteatteri 1940, kuvaaja tuntematon (SA-Kuvat, Finna.fi)

Teatteritarkastaja Teuvo Puro

Miltä kuulostaisi teatteritarkastajan työ?

“Liiton vuosikokouksessa päätettiin perustaa erikoinen teatteritarkastajan virka ja valittiin tähän tehtävään Liiton puheenjohtaja Teuvo Puro. Tarkastajan Tehtäviin kuuluu olla yhdis- ja luottamusmiehenä teattereiden ja Opetusministeriön sekä Valtion draamallisen lautakunnan välillä, perehtyä jäsenteattereitten taiteelliseen työhön ja niiden taloudellisiin kysymyksiin.” (Toimintakertomus 1942)

Näyttelijä, teatterineuvos Teuvo Puro toimi Suomen Näyttämöiden Liiton puheenjohtajana neljännesvuosisadan (1930–1956). Hänen kauttaan Liitto tuli edustetuksi sekä teattereiden järjestöissä myös valtion elimissä. Puro oli lausunut toivomuksen, että Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, kirjailija Arvi Kivimaasta tulisi hänen jälkeensä puheenjohtaja, ja näin tapahtuikin. Kivimaa toimi Liiton puheenjohtajana 1956–1983.

Voit lukea Teuvo Purosta lisää esimerkiksi Teatterimuseon sivuilla.

Puron elokuvaurasta on monipuolinen teksti myös Kavin sivuilla Elonetissä.

 

Kuva: Tyyne Savia, Museovirasto, historian kuvakokoelma, finna.fi

Teatterit sodassa II

Kuten muussakin yhteiskunnassa, teattereille sotavuodet tarkoittivat tiivistyvää yhteistyötä poliittisista näkemyseroista huolimatta. Teatteritoiminta siirtyi saman katon alle monissa kaupungeissa ja vuonna 1942 perustettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto myös teatterijärjestöjen yhteistyön lisäämiseksi. Suomen Näyttämöiden liitto on ollut mukana Keskusliiton toiminnassa sen perustamisesta lähtien.

Suomen teattereiden sotavuosista voit lukea lisää esim. Teatterikorkeakoulun julkaisusarjasta.

Kuvassa tuntematon kaupungin teatteritalo tulessa, kuvaaja tuntematon (SA-Kuvat, Finna.fi)

Kaj Munkin murha ja muistonäyttely

”Se huomio, mitä koko sivistyneessä maailmassa herätti tanskalaisen papin ja näytelmäkirjailijan Kaj Munkin murha Tanskassa 5.1.1944, sai ainutlaatuisen ilmenemismuodon meillä. Liitto järjesti Kansallisteatterin muistonäytäntönä esitetyn SANA-esityksen yhteyteen 13.1.1944 erikoisen Kaj Munk -näyttelyn, johon oli koottu kuvia kaikista niistä hänen näytelmistään, joita ei esitetty maamme eri teattereissa sekä kuvia hänestä itsestään että hänen perheestään. – –

Kansallisteatterin lämpiö oli vielä lisäksi laakerein koristeltu ja näyttämön kummankin puolin Tanskan ja Suomen liput puolitangossa.

Koitossa oli sama näyttely 15.1.1944. Nämä näyttelyt herättivät hyvin suurta huomiota ei ainoastaan maamme sanomalehdistössä, vaan Skandinaviankin lehdet mainitsivat tästä.

Sama näyttely oli myös järjestetty Lahden Työväen Teatteriin. Näyttely oli vielä tilattu Lappeenrantaan sekä Helsingin Tanskalaiseen Kerhoon, mutta silloin juuri sattuneiden pommitusten takia ne täytyi jättää pitämättä.

Pääsiäisviikolla Tampereella vietettyjen teatteripäivien aikana tämä näyttely oli sijoitettu Tampereen Teatterin lämpiössä olleen museonäyttelyn yhteyteen. Mainittakoon vielä lisäksi, että Göteborgin Kaupunginteatteri järjesti samantapaisen näyttelyn myöhemmin keväällä.” (Vuosikertomus 1944)

Kuva: Rasmussen / Teatterimuseon arkisto

Näytelmien lainaustoiminta

”Toimistotyössä on huomattavana osana näytelmien lainaus. Nyt kun normaali-olot taas vähitellen palaantuvat, niin harrastajanäyttämöt alkavat entistä vilkkaammin toimia. Sota-aikana rintamateatterit sekä vakituiset että joukko-osastoissa toimivat olivat hyvin ahkeria asiakkaita, mutta rintamalla syntynyt harrastus näkyy jatkuvan nyt kotiseudulla, missä useatkin rintamalla olleet harrastajat tilauksista päätellen näkyvät olevan johdossa.

Lainaajia on n. 200 ja kun suurempien maaseututeattereitten lainaukset nouset 40-50:een toiset vielä ylikin tästä, vuoden aikana, niin ei voida teattereitten johtajia syyttää lukuhaluttomuudesta. Siinä suhteessa lainausluettelomme ovatkin mielenkiintoista tutkittavaa. Liitolla on sitä paitsi verrattaen laaja kokoelma uusinta ulkolaista näytelmäkirjallisuutta, jota teatterinjohtajat ovat tilaisuudessa lainaamaan uutta ohjelmistoa valittaessa.”

Näytelmiä monistettiin toimistolla urakkatyönä. Suuren kysynnän ja lukuisten uusien näytelmien vuoksi tätä työtä oli hyvinkin paljon. Toimistolla oli toisinaan viisikin puhtaaksikirjoittajaa samaan aikaan. (1944 vuosikertomus)

Liiton arkisto

Sotavuosien aikana Liiton arkisto oli evakuoituna Orivedelle, jolloin toiminnassa tuli näkyviin kuinka usein arkistoa tarvitaan tietolähteenä. Myöhemmin leikkeitä kerättiin myös maaseudun teattereiden esityksistä.

Vuosien mittaan tämän suurella vaivalla ja huolella koottu arkisto on osoittautunut huomattavaksi tiedonlähteeksi tietoja tarvitseville. Sitä käytetään hyvin monella tavalla ja tiedustelujen luku yhä lisääntyy, kun sen olemassaolo on tullut yhä laajemmille piireille tunnetuksi. Leikkeitä on kerätty päivittäin toimistossa pääkaupunkiseutulaisista lehdistä sekä sanomalehtien ilmoitustoimiston välityksellä. 

Kun vastaisuudessa tullaan kirjoittamaan maamme teatterihistoria on se varman oleva hyvin huomattava ja hyvinkin painava yhtenäinen kokoelma josta tutkija voi saada yhtenäisen kuvan maamme teattereiden toiminnasta. Ainakin on se oleva pohja, jolle vastainen tutkimus voi rakentua. Lisäksi tulee muu Liiton arkisto ja laaja kirjeenvaihto, josta käy hyvinkin tarkkaan selville eri teattereiden toiminta ainakin mikä se koskee niitten ohjelmistoa. (1945 Toimintakertomus)

Keskuspuvusto

Suomen Näyttämöiden Liitto organisoi keskuspuvustoa, joka oli vastaus teattereiden resurssipulaan. Viipurin Kaupunginteatterin lopettaessa toimintansa, se myi koko puvustonsa Liitolle.

Tästä ostoksesta saatiin pohja puvustolle, johon kuului jo vuonna 1949 reilu tuhat nimikettä. Myös lainojen määrä oli merkittävä. Keskuspuvuston ensimmäinen sijainti oli Kansallisteatterin kellarissa. Vuonna 1951 puvustolle saatiin isommat tilat Eerikinkadulta.

Keskuspuvusto on jatkanut edelleenkin toimintaansa, sanoisimmeko suotuisien tähtien alla, sillä sen välttämättömyys on osoittautunut siinä, että teatterit edelleenkin ovat käyttäneet sitä “hovihankkijanaan”. (Toimintakertomus 1950)

1960-luvulla puvusto käsitti yli 3000 pukua. Puvustonhoitajana toimi sen perustamisesta saakka Iida Kuusela. Häntä voidaan pitää puvuston luojana. Vuonna 1965 puvusto myytiin, koska sen tarve ammattiteattereissa oli vähentynyt niin merkittävästi.

Kuva: Viipurin teatterin henkilökunnan juhlat teatterin puvustossa. Julkaisija Etelä-Karjalan museo.

Rintamateatterit tavoittivat uusia katsojia

Suomen Näyttämöiden Liiton johtaja ekonomi Albert Saloranta näki vuonna 1954 julkaistussa kirjassaan Piirteitä Suomen Näyttämöiden Liiton toiminnasta 1922–1946 myös valoa sodan seurauksista. Yleisön kannatus kasvoi ja vaikeudet lisäsivät teattereiden elintahtoa. Rintamateatterit tavoittivat sellaisia katsojia, jotka eivät aiemmin olleet nähneet ammattiteattereiden esityksiä. “Ja kun Suomen kansa on tunnetusti teatteria rakastavaa kansaa, niin tämä uusi aines voitettiin näin teatterille suotuisissa olosuhteissa.

Sota ei kyennyt järkyttämään teatterin toimintaa. Teatterit elivät jatkuvasti onnellisten tähtien alla. Ohjelmisto oli taiteellisesti hyvin korkeata tasoa. On myöskin merkittävä tulopuolelle se, että vakavat näytelmät ylittivät operettienkin kassat. Mitä taiteellisempia näytelmät olivat, sitä taatumpi oli niiden menestys.” (Albert Saloranta Piirteitä Suomen Näyttämöiden Liiton toiminnasta 1922–1946, 109–117)

Kuvassa Kansallisteatterin rintamakiertue esiintyy etulinjan lähellä sijaitsevassa asuntokorsussa. Kuvaaja Vänrikki V.E. Koskimäki (SA-Kuvat, Finna.fi)

Liitto teki aktiivista edunvalvontaa 1950-luvulla

Suomen Näyttämöiden Liiton johtajana vuosina 1936–1963 toiminut ekonomi Albert Saloranta kuvaa SNL:n toimintaa näin:

“Teatterin johtokuntien työ on epäitsekästä ja monessa tapauksessa he ovat henkilökohtaisin uhrauksin pelastaneet teatterin uhkaavasta perikadosta. Mutta kaiken keskellä on teatterilaitoksellamme ollut oma Mekkansa, johon katseet on suunnattu ja johon askeleet ovat johtaneet. Se on opetusministeriö.

Ainoana lohdutuksena on, että opetusministeri on niinkin usein vaihdellut kuin meidän oloissamme on tapahtunut. Pöytäkirja selaillessa huomaa, kuinka opetusministerit näiden vuosien aikana ovat olleet säännöllisesti keskityksen kohteena, ja monesti on käytetty hyvinkin raskaitakin panoksia. Milloin on aiheen antanut joku yksityinen teatteri, milloin koko teatterilaitos. Jokainen opetusministeri on kohdallaan ollut teatterille suopea ja tehnyt voitavansa ja ”päästänyt pahasta” tai pelastanut, mikäli se on ollut mahdollista. Useasti mahdottomaltakin näyttäneestä tilanteesta on selviydytty ja ratkaisu keksitty. Mutta opetusministeriö ei suinkaan ole ollut ainoa kohde. On muidenkin ministeriöiden ovien saranoita liikuteltu. Valtiovarainministeriöön on tietysti myös monesti suunnattu askeleet. Samoin sisä-asianministeriöön on ollut useasti asiaa.

Ei ole eduskunnankaan rappusia säästetty. Ilahduttavinta kuitenkin on, että eduskunnan taholta on oma-aloitteisesti pyritty tukemaan maan teatterilaitoksen työtä. – – –  Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö maamme johtavissa poliittisissa piireissä olisi teatterilaitostamme arvioitu kulttuuritekijäksi, jonka hoivaaminen kuuluu valtion tehtäviin. Jos valtion varat eivät aina riittäneet siinä määrin kuin suotavaa ja toivottavaa olisi ollut, niin maamme teatteri ei ole ainoa anojien pitkässä sarjassa. Oville kolkuttajia on ollut paljon. Eikä meidän tarvitse tuntea joutuneemme lapsipuolen asemaan, vaan olemme ”hyvä ja uskollinen palvelija, jonka päälle on paljon pantu”.”

(Albert Saloranta: Piirteitä Suomen Näyttämöiden Liiton toiminnasta 1922–1946, Alkulause 1–5)

Kuva: finna.fi, 1950, kuvaaja Grünberg Constantin

Kohti ensimmäistä työehtosopimusta

Työehtosopimukset alkoivat yleistyä vuoden 1944 jälkeen. Teattereiden ensimmäinen neuvotteluvaatimus ja luonnos näyttelijän työehtosopimuksesta syntyi 1951, mutta ensimmäinen TES allekirjoitettiin vasta 30.1.1954.

Suurimmat kysymykset olivat pukuavustukset, näyttelijäedustajien pääsy johtokuntien jaostokokouksiin ja näyttelijän erottamattomuus kymmenen palvelusvuoden jälkeen. Neuvottelut olivat niinkin dramaattiset, että loppuvaiheessa neuvottelutahot kommunikoivat huoneesta toiseen kuljetetuilla paperilapuilla!

Työehtosopimukset selkeyttivät alan käytäntöjä ja toimintamalleja. Teatterialan työehtosopimuksista neuvotteleminen ja niiden kehittäminen on edelleen yksi STEFI:n tärkeimmistä tehtävistä.

Teatterialan ensimmäinen työehtosopimus astui voimaan elokuussa 1954

Teatterialan ensimmäinen työehtosopimus allekirjoitettiin Suomen Näyttämöiden Liiton, Työväen Näyttämöiden Liiton ja Suomen Näyttelijäliiton kesken 30.1.1954 ja se astui voimaan saman vuoden elokuussa. Tuolloin sopimus oli voimassa vain vuoden kerrallaan ja sisälsi oikeuden irtisanoutua sopimuksesta, mikäli esittää samalla vastapuolelle uuden työehtosopimuksen.

Neuvotteluja on käyty siitä asti. Painettu TES (1954) on liitteineen pituudeltaan 11 sivua. Tänä päivänä esimerkiksi Teatterialan työehtosopimus on kasvanut miltein 150-sivuiseksi, joten tarkennuksia on tehty ja tehdään varmasti lisää tulevina vuosisatoina!

Voit tutustua teatterialan ensimmäiseen työehtosopimukseen tarkemmin tästä: Teatterialan työehtosopimus 1954

 

Ensimmäinen TES oli näyttelijöiden työehtosopimus

Ensimmäinen teatterialan TES oli käytännössä näyttelijöiden työehtosopimus. Se sisälsi paljon samoja elementtejä kuin nykyäänkin, mutta asiat esitettiin nykyihmisen silmin melko herttaisin sanakääntein.

Esimerkiksi pykälien 4 § Roolien oppiminen ja 6 § Tasapuolisen työnjaon välistä löytyy helmi: 6 § Osallistuminen mykkiin osiin. Nykykielellä “mykät osat” tunnetaan ennemminkin “avustajan tehtävinä”. Sen sijaan pykälä 9 § Nykyaikaisten pukujen kustantaminen on kokonaan poistunut, eikä näyttelijöiden enää tarvitse ostaa roolivaatteitaan.

Liiton kirjeenvaihtoa

Teatterimuseosta löytyy arkistoituna liiton asiakirjoja mappi toisensa perään. Tässä esimerkkinä vain osa kuusikymmenluvun kirjeenvaihdosta.

Valtaosa tallessa olevista kirjeistä koskevat seminaaritiedotteita, kutsuja, näytelmien sopimuksia ja lainauksia. Varsinkin muistutusviestejä tekijänpalkkioista on teatterihistoriantutkijoille pengottavana runsaasti. Luonnollisesti mukana on myös kirjeenvaihtoa kirjailijoiden, kääntäjien ja teatterijohtajien kanssa.

Albert Salorannan haastattelu vuodelta 1962

Vuonna 1962 Ylen toimittaja Paavo Nurmi haastatteli Suomen Näyttämöiden Liiton toimitusjohtajaa Albert Salorantaa. Haastattelusta kuulemme muun muassa minkälaiset näytelmät olivat silloisina vuosina muodostuneet menestyksiksi. Äänite on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Kuvassa Albert Saloranta roolissa. Kuvaamo: Saaris Studio, Aberdeen, Wash. Teatterimuseon arkisto.

Albert Saloranta

Suomen Näyttämöiden Liitto 40 vuotta

“Perustamisestaan saakka liitolla on ollut huomattava ja keskeinen asema maamme teatterielämässä. Liiton osuus on merkittävä siinä olemassaolon kamppailussa, mitä maamme teatterit ovat vuosikymmenien aikana saaneet käydä. Sen apua on tarvittu monella tavalla niin yksityisten teattereiden kuin kaikkien yhteisten etujenkin vuoksi. Maamme teatterit eivät ole vuosien mittaan säästyneet vaikeuksilta. Useammin kuin kerran on käännytty liiton puoleen avun hankkimiseksi ja tuen antamiseksi.” 

Ekonomi, teatteriohjaaja, suomentaja Albert Aleksander Saloranta (1892–1963) toimi liiton johtajana 1936–1963. Lainaus on Salorannan juhlapuheesta 4.3.1962, jolloin Suomen Näyttämöiden Liitto juhli 40-vuotista taivaltaan.

Kuvassa Albert Saloranta. Kuvaaja tuntematon. Teatterimuseon arkisto.